Kerran taas on aamu. Voisin laskea kuinka mones aamu tämä on elämässäni, mutta en ole niin innostunut matematiikasta ja toisaalta --- millaiseksi tuntisin itseni, kun pyörittelisin suussani sitä mahtavaa lukua! Lol, sanoisi ameriikan tytteli, min en sano mittään.

Tämä minun blogin kirjoitteluni on kuin pelaisi futista suossa. Jalka putoaa syvälle imevään rämeeseen eikä pääse ylös kuin seuraavana vuonna. Jos kirjoittaa kerran vuodessa blogia ei sillä enää ole mitään merkitystä. Ei itselle eikä kenelläkään muulle. Jos niin harvoin kirjoittaa ja vielä ehkä samaan vuodenaikaan niin voi kirjoittaa samat asiat. Millainen on sää, millainen olo. Kirjoituksista voi tulla erilaisia riippuen säästä ja omasta olotilasta.

Siis. On taas aamu. Mittarissa 15,8 Celsiuksen asteikolla ja kello on vasta yhdeksän. Odottelen, että lempparini \"2000 eekkeriä taivasta\" (ei niin lemppari kuin Dr Bramwell edellisenä kesänä, vai oliko se vielä aikaisemmin??) alkaisi. Partainen mies lukee vielä englanninkielisiä uutisia. Nyt häippäsi kuvasta.

Olin eilen E:n kanssa P:ssä. Minusta ei varmaan ollut kovin paljon apua, kun en oikein jaksa kantaa. Tyhjensimme komeron toisessa keroksessa. Heh, ja yllätys yllätys! Mitä sieltä löysimmekään. Laatikoittain kirjastosta pelastettuja nuortenkirjoja ja kasoittain vanhoja lehtiä. Eivät ne mahdu kenenkään huusholliin.

Oi Abs! Et ymmärrä, missä onnesi on, vaikka katsot Kennya syvälle silmiin. Oi, Abs! Sinussa ei liikahda mikään ja hän näkee sen. Surullista. Surullista, kun ei osaa ottaa vastaan suurta onnea, kun se on tarjolla. Sydäntä särkee katsella Kennyn olemusta. Kukaan ei enää hihku riemusta. Elämä on kova totuus kaiken kaikkiaan. Se tämän aamuisesta lempparista.

Hän, joka haki \"Husiksen\" käsistäni, suuteli ja sanoi: \"I do,\" kun kysyin: \"Do you love me?\" Olenpa onnellinen ihminen. Ihanaa, kun en ole missään lempparissa, vaan juuri tässä. Omassa sohvassa näpyttämässä ikiomaa läppäriä.

Olen hurahtanut kokkailuun aika täydellisesti. Luon reseptejä ja kuvailen kokkailuni tuloksia. Pari viime viikkoa olen omistautunut suklaalle ja kehitellyt makeisia ja torttuja. Tai pikemminkin yritellyt, koska kaikenlaiset tortut on varmaan jo leivottu ja on vaikeaa keksiä mitään uutta. Olen maistellut suklaisia paloja niin että tuntuu suklaan jo valuvan korvista ulos. Tällä viikolla keskityn laittamaan uusia ruokia. Mitähän keksisi? Jääkaapissa on ainakin selleriä ja bataattia. Täytyy tutkia säilykeosasto. J ei tykkää kovin maustetusta ruoasta, mutta voin aina lisätä omaan annokseeni ytyä jos haluan.

Uimavarusteeni ovat roikkuneet pyykkitelineessä lauantaista asti. Olisikohan aika otta ne sieltä sisälle. Keramiikkainen Mauno-kissa, jonka sain eilen tuotua kassissa P:stä kotiin kaipaa pesua. Sillä on linnunpaskaa päässä, kun on ollut monta vuotta ulkona. Tykkään siitä. Se vai pitäisiköhän sanoa hän, on aika arvokkaan näköinen, melkein puolen metrin korkuinen, ruskea, istuva kissa. Tykkää siitä todella paljon.

Täytynee tehdä jotain muuta. Alan keittää hernesoppaa ja ilman porsasta. Kasvisliemikuutioita ja sipulia. Porkkanaa tietysti myös. Sitä kun ryystää pari litraa niin eipä ole nälkä koko päivänä. Heh, nyt puhuin soopaa. En sentään niin paljon pysty syömään.
NÄGEMISIIN ja toivon, että se tapahtuu ennen vuotta 2008!