Pääsi jo lipsahtamaan seuraavalle päivälle. Vieraat lähtivat juuri. Söimme kasan rapuja ja muuta pientä, kaksi pullollista, melkein kolme, viiniä ja snapseja kohottelimme pikkuruisissa laseissa sekä lauloimme juomalauluja. Oli ihan hauskaa. Ikkunat olivat auki joka huoneessa niin että naapuritkin saivat nauttia musisoinnistamme. Emme laulaneet kovin myöhään, ehkä noin yhteentoista. Ravut olivat tavallista suuurempia, mutta siitä kummallisia, että sakset olivat aika tyhjät lihoista. Isot sakset ja kumisivat tyhjyyttään. Kummallinen sortti. Pelasimme kuulapeliä ensin eli heitimme petankkia. Minä voitin ja tulin sisälle järjestelemään tarjoilua.

Luulenpa, että täytyy aamulla jatkaa, koska silmäni alkavat lupsua. Silloin voin pian pudota tuolilta, joten paras lähteä nyt. Voi käydä niin, että putoan taas, solisluu pamahtaa kappaleiksi ja kiinnipitävät lihakset roikkuvat selkäpuolella yhtenä myttynä. Nolo tilanne, joka korjautui silloin suurin piirtein leikkauksella ja puolentoista kuukauden yksikätisyydellä. Kirjoitin tekstejä kuin lintu. Sillähän on vain yksi nokka. Gut nait ihmiset!