Olen taas kerran suostutellut itseni alkamaan painontarkkailun. Minulla on, ainakin toivon, "personal trainer" ja muita samanhenkisiä ympärilläni. Näin luulisi olevan helpompaa selviytyä kiusauksista.
Punnitsin itseni aamulla ja mittasin ulottuvuuksiani. En kirjoita niitä tähän, sen verran raskaita lukuja kirjoitin. Ne on tallessa sinikantisessa ruutuvihossa ja viikon päästä teen samat mittaukset uudelleen nähdäkseni, onko tapahtunut mitään muutosta kopassani. Yhdessä viikossa nyt ei niin paljon ehdi tapahtua. Katsotaan.
Ystäväni kissa tahtoi tässä kohdassa syliin. Häneltä en voi enkä halua kieltää juuri mitään. Siispä nyt pikkailen yhdellä sormella tekstiä ruudulle.
Nousin tänään puoli kahdeksalta vaikka on sunnuntai. Minulla on sunnuntai joka päivä, kun en enää käy töissä, mutta nukun joskus kauemminkin.
Aamupalan nauttiminen on kohta venynyt kahdeksi tunniksi. Olen lukenut aamulehden, Hufvudstadsbladetin, joka on kaksi lehteä sunnuntaisin. Katselen ja luen vain mielenkiintoisimmat artikkelit. Mukillinen pikakahvia hyla-kevytmaidon kera on aamuinen juomani. Aion vielä syödä 2 dl Bulgarian jogurttia, joka ei ole niitä laihimpia jogurtteja, mutta sitä teki mieli ostaa ja ostin. Ehkä juon vielä mukillisen kahvia ennen lounasaikaa.
Kroppaa täytyy alkaa liikuttaa enemmän, vaikka se on vaikeaa huonojen polvien takia. On pakko ja ensimmäinen liike oli nyt aamulla, kun vein kompostiämpärin kompostiin. Olen yleensä laittanut sen eteiseen miehen vietäväksi, mutta nyt hän nukkui vielä eikä ulkona edes satanut, niin vein sen itse. Jatkan tätä vielä myöhemmin, nyt teen jotain muuta.