Olen keittänyt kattilallisen hernesoppaa ja paistanut pikamunkkeja. Ei oikein viisasta hellepäivän touhuiksi, mutta tuli nyt tehtyä.  Ajatukset ovat hieman klimpissä. Pitäisi kirjoittaa novellia ja runoa ja, hehheh, romaania, mutta on ideat vähissä nyt. Joskus ajattelen, että mistä niitä ideoita putkahtaisi, kun aina istun täällä talossa. Pidemmät puheet puhun kissan kanssa eikä kissat tiettävästi monisanaisesti vastaile.

Odotan elokuuta kuin kuuta nousevaa, mikä klisé. Silloin lähdetään matkalle. Näen ihmisiä ja puhun heille. Mitä lyxiä maalaisihmisen elämässä. Keskustelu täytyy kylläkin käydä englannin kielellä enkä silloin pysty kovin hyvin ilmaisemaan todellisia ajatuksiani. Sanavarastoni on vielä pieni. Mutta jo se, että saa istua jossain ravintelissa syömässä ja katselemassa ihmisiä, naisia, miehiä, lapsia, vanhoja, nuoria, perheitä, yksinäisiä, iloisia, vakavia, nirsoja ja ahmatteja .... Ajatusklimpit ikäänkuin valuvat oikeisiin muotoihinsa ja alkavat tuottaa sitä mitä niiden pitääkin, AJATUSTA.

Toivottavasti, joku rankasti koiraansa kiintynyt ei ottanut nokkaansa eilen, kun morkkailin koiria ja haukuin niitä tyhmiksi. Tarkoitukseni ei ole loukata ketään ja siksi toisekseen, sehän on vain minun mielipiteeni. Minulla on koko ikäni ollut tämä vamma, tahtoisin olla kaikkien kanssa ystävä, mutta sehän ei ole mahdollista. Sitä olen yrittänyt takoa kallooni monet vuodet. Jos joku ei halua olla seurassani ei minun siitä pitäisi ottaa pulttia ja ajatella, että olen sen takia huonompi ihminen, antaa ajatuksen pyöriä päässäni: mitä olen hänelle tehnyt ettei hän minusta tykkää? En minäkään pidä kaikista, mutta toisaalta en mene sitä päin naamaa kenellekään kertomaankaan.

Olen yrittänyt tehdä omaa ulkopohjaa. Tehdä siitä enemmän minun näköiseni. Mutta kun en ole mikään tekniikan ihmelapsi eikä "magic touch" aina tehoa niin ei pohja tahdo oikein muotoutua mieleni mukaiseksi. Väri nyt on ainakin lähempänä minua. Kyllä se siitä.

Sininen on aina ollut lempivärini. Tyttärillenikin puin sinisiä vaatteita heidän ollessaan pieniä. Toinen pitää yhä edelleenkin eniten sinisestä, mutta toinen sai ehkä tarpeekseen siitä pienenä ja punainen on nyt hänen värinsä. Minullakin on nykyään punaisia vaatteita. Kerran ostin mekonkin ja t-paitoja on muutama punainen kaapissani. Vihreä ja keltainen ovat vieraimpia värejä minulle ja ruskea. Kerran yritin vaihtaa värejä ja ostin oliivinvihreän puseron ja ruskeat samettihousut, mutta eihän siitä mitään tullut. Se en ollut minä niissä vaatteissa ja annoin ne pois.

Olen tässä päivän mittaan kirjoittanut muutaman rivin ja kuinka ollakaan oäivä on taas illassa. Ihana kesäilta. Pitäisi mennä ulos, mutta en taida enää viitsiä. Kissa on tullut vintistä ja nukkuu valmiiksi sängyllä. Olen syönyt hernesoppaa kuivan leivänpalasen kanssa. Kummallisia herneitä. Keitin niitä pari tuntia ja vielä tuntui hampaissani, että vois olla pehmeämpiä ne herneet siellä sopassa.